Munuaissolukarsinooma: axitinibi on parempi kuin sunitinibi

tausta

Kirkkaat soluiset munuaissolukarsinoomat reagoivat hoitoon tarkistuspisteen estäjillä, ohjelmoitujen kuoleman 1 (PD-1) estäjien alaryhmään ja hoitoon tyrosiinikinaasin estäjillä (TKI) endoteelikasvutekijän (VEGF) reseptoria vastaan.

TKI: t sunitinibi ja aksitinibi

Toistaiseksi anti-VEGF TKI-sunitinibi on ollut valittu lääke pitkälle edenneen munuaissolukarsinooman potilaiden ensilinjan hoidossa [1]. Anti-VEGF-TKI-aksitinibi on hyväksytty toisen linjan lääkkeeksi metastaattisen munuaissolukarsinooman hoitoon.

Yhdistelmähoidot

Kohdennettujen hoitomuotojen käytöstä huolimatta eloonjäämisaste metastaattisessa munuaissolukarsinoomassa on saavuttanut tasangon. Tämän tasangon voittamiseksi anti-VEGF-TKI: n ja PD-1-estäjien yhdistelmiä on testattu onnistuneesti ensilinjan hoitona [1].

Kaksi USA: n tutkimusta Cleveland Clinic Taussig Cancer Institute (tutkimus 1) ja Memorial Sloan Kettering Cancer Center, News York (tutkimus 2), tutkivat nyt, mikä anti-VEGF-TKI (sunitinibi tai axitinibi) oli tehokas yhdistelmähoidossa PD-1: n estäjät pembrolitsumabi ja avelumabi antavat parempia tuloksia [1,2].

Tavoitteiden asettaminen

Ensimmäisessä tutkimuksessa (tutkimus 1 [1]) verrattiin kokonaiselinaikaa ja etenemisvapaa elinaika pembrolitsumabin (PD-1-estäjä) ja axitinibin tai sunitinibin yhdistelmällä.
Toisessa tutkimuksessa (tutkimus 2 [2]) tarkasteltiin etenemisvapaan eloonjäämisen vertailua yhdistettäessä avelumabia (PD-1-estäjää) aksitinibiin tai sunitinibiin.

metodologia

Molemmat vaiheen 3 tutkimukset tehtiin avoimina hoidon aikaisemmilla potilailla, joilla oli edennyt munuaissolusyöpä. Jokaisessa tutkimuksessa osallistujat satunnaistettiin 1: 1 kahteen ryhmään (aksitinibiryhmä ja sunitinibiryhmä).

Tutkimus 1: Yhdistelmä pembrolitsumabin kanssa

Tutkimukseen osallistujat saivat 200 mg pembrolitsumabia laskimoon kolmen viikon välein, joko plus 50 mg axitinibia kahdesti. Suun kautta tai 50 mg sunitinibia kerran päivässä suun kautta kuuden viikon jakson ensimmäisten neljän viikon ajan. Ensisijaisiksi päätepisteiksi määritettiin kokonaiselossaolo ja taudista eteneminen. Toissijainen päätetapahtuma oli vastausprosentti.

Tutkimus 2: Yhdistelmä avelumabin kanssa

Toisessa tutkimuksessa tutkimuksen osallistujat saivat 10 mg / kg painokiloa kohti avelumabia laskimoon joko plus 5 mg axitinibia kahdesti päivässä. Suun kautta tai 50 mg sunitinibia kerran päivässä suun kautta kuuden viikon jakson ensimmäisten neljän viikon ajan. Ensisijaisina päätetapahtumina määriteltiin PD-L1-positiivisten kasvainten potilaiden kokonaiselinaika ja etenemisvapaa eloonjääminen.

Tulokset

Tutkimus 1

Tutkimukseen 1 osallistui yhteensä 861 potilasta, 432 potilasta aksitinibiryhmään ja 429 sunitinibiryhmää. 12 kuukauden kuluttua 89,9% potilaista oli elossa aksitinibiryhmässä ja 78,3% sunitinibiryhmässä (riskisuhde 0,53; 95% luottamusväli [CI], 0,38-0,74; P <0,0001). Mediaani etenemisvapaa elinaika oli 15,1 kuukautta axitinibiryhmässä ja 11,1 kuukautta sunitinibiryhmässä (taudin etenemisen tai kuoleman riskisuhde, 0,69; 95%: n luottamusväli, 0,57--0,84; P <0,001). Vasteaste oli 59,3% aksitinibiryhmässä ja 35,7% sunitinibiryhmässä.

Tutkimus 2

Yhteensä 886 potilasta otettiin mukaan tutkimukseen 2. Näistä 442 potilasta satunnaistettiin aksitinibiryhmään ja 444 sunitinibiryhmään. 560 potilaasta, joilla oli PD-L1-positiivinen kasvain, mediaani etenemisvapaa aika axitinibiryhmässä oli 13,8 kuukautta ja sunitinibiryhmässä 7,2 kuukautta (taudin etenemisen tai kuoleman riskisuhde 0,69; 95%: n luottamusväli, 0,56-0,84; P <0,001). Näiden potilaiden vasteprosentti oli 55,2% aksitinibilla ja 25,5% sunitinibilla.

Johtopäätös

Sekä avelumabin että pembrolitsumabin kanssa axitinibin havaittiin olevan parempi kuin sunitinibi munuaissolukarsinooman hoidossa. Yhdessä avelumabin kanssa axitinibi pystyi saavuttamaan pidemmän etenemisvapaan eloonjäämisen kuin sunitinibi. Pembrolitsumabilla tehdyssä tutkimuksessa sekä etenemisvapaa aika että kokonaiselossaoloaika olivat pitempiä axitinibilla kuin sunitinibilla.

Tutkimusta 1 tukivat Merck Sharp & Dohme. Pfizer toimitti aksitinibin ja sunitinibin. Tutkimusta 2 tukivat Pfizer ja Merck KGaA (Darmstadt, Saksa).