Verisolusuhteet neurologisen vajaatoiminnan merkkiaineena MS: ssä

tausta

Aiemmin on osoitettu, että tiettyjä hematologisia parametreja, kuten neutrofiilien ja lymfosyyttien suhde (NLR) tai monosyyttien ja lymfosyyttien suhde (MLR), voidaan käyttää tulehduksen biomarkkereina ja ennustemarkkereina tietyillä lääketieteen alueilla, esimerkiksi autoimmuunisairauksien yhteydessä .

Tunnettu esimerkki autoimmuunisairaudesta on multippeliskleroosi (MS), jossa monosyytit ja neutrofiilit ovat mukana tulehdusvasteessa. Tiettyihin mielisairauksiin, kuten masennukseen, liittyy myös kohonnut NLR. Tutkimukset ovat jo antaneet alustavia viitteitä lisääntyneestä NLR: stä MS-potilailla ja yhteys neurologisten vammaisuuksien pisteisiin. Siitä huolimatta tällä hetkellä ei ole luotettavia biomarkkereita taudin aktiivisuuden diagnosoimiseksi tai seuraamiseksi.

Tavoitteiden asettaminen

Tutkimusryhmän tavoitteena oli siis tutkia NLR: n tai MLR: n ja multippeliskleroosia sairastavien potilaiden aivojen MRI: n kliinisten, psyko-neuro-immunologisten ja parametrien välisiä yhteyksiä [1].

metodologia

Tähän retrospektiiviseen tutkimukseen otettiin mukaan 483 MS-potilasta. Potilastiedot saatiin tietokannasta, joka oli kerätty Brigham and Women's Hospital Partners MS -keskuksessa multippeliskleroosin (CLIMB) tulevaa kattavaa pitkittäistä tutkimusta varten.

Osana CLIMB-tutkimusta potilaita pyydettiin täyttämään neljä psykologista kyselylomaketta. Näitä olivat ”Epidemiologisen masennuksen asteikko”, ”Muokattu väsymysluetteloasteikko”, “SF-36” ja ”Lääketieteellisiä tuloksia muokattu tutkimuksen sosiaalisen tuen tutkimus”. Lisäksi potilaille tehtiin differentiaalinen verenkuva ja aivojen MRI (cMRI) osana CLIMB-tutkimusta. Tämän tutkimuksen yhteydessä nämä tiedot arvioitiin ja tulkittiin takautuvasti.

Tulokset

Tutkimusryhmä pystyi osoittamaan, että lisääntynyt NLR liittyy potilaaseen liittyviin tulosarvoihin, kuten masennukseen, väsymykseen ja elämänlaatuun, ja sitä voidaan siten käyttää psyko-neuro-immunologisena markkerina.

Osoitettiin myös, että korkeampi NLR ja MLR ennustavat MS: hen liittyvän lisääntyneen vamman. Lisäksi NLR ja MLR poikkesivat progressiivisesta ja uusiutuvasta taudista. Kohonneen NLR: n voidaan osoittaa liittyvän MS: n etenevään sairauteen. Korkeampi MLR korreloi myös lisääntyneen aivojen atrofian kanssa cMRT: ssä. Sitä vastoin MS-vaurioiden määrä T2-painotetussa MRI: ssä ei korreloi NLR: n eikä MLR: n kanssa.

Lisääntynyt MLR korreloi merkittävästi sairauden keston pidentymiseen ja potilaan iän lisääntymiseen.

Johtopäätös

Tämä tutkimus viittaa siihen, että lisääntynyt NLR ja MLR voivat puhua myeloidisen luontaisen immuunijärjestelmän lisääntyneestä tuotannosta ja tulehdusta edistävästä pohjustuksesta. Tämä voi johtaa adaptiivisen immuunijärjestelmän säätelyyn.

Yhdessä NLR ja MLR voisivat toimia itsenäisinä markkereina MS: hen liittyvän neurologisen vamman ja MRI-tuloksen vakavuudelle.