Elvytys: rintakehän painelut ovat tärkeämpiä kuin ilmanvaihto

Elvytys on usein paniikkia maallikoille. Monet ensiaputoimet ovat jo stressaantuneina tuntemattoman tilanteen takia. Kysymys elvytysmenetelmien tarkasta järjestyksestä on ylivoimainen myös muille kuin lääketieteen ammattilaisille. Usein ensiapukurssi oli muutama vuosi sitten, eikä sääntöjä ole enää voimassa. Oppikirjan kaltaisen prosessin huomioiminen maksaa henkeä uhkaavan ajan. EU: n elvytyssuunnitelmassa on jo käsitelty tätä asiaa. Ruotsalaisessa tutkimuksessa tutkitaan parhaillaan erilaisten ensiaputoimenpiteiden vaikutuksia.

EU on suositellut maallikoille sydämen hierontaa ilman ilmanvaihtoa vuodesta 2005

Jaksottaisen sykkeen sattuessa ei-lääketieteelliset maallikot epäröivät usein aloittaa tavallisen elvytyksen, joka koostuu rintakehän paineluista ja ilmanvaihdosta, ennen kuin pelastusryhmä saapuu. Tärkeimmät syyt tähän ovat virheiden tai infektioiden pelko. Siksi eurooppalaiset ohjeet ovat vuodesta 2005 lähtien suosittaneet, että ensiavun antajat, jotka eivät ole varmoja tuuletuksesta, rajoittuvat rintakehän painamiseen. Pelkästään rintakehän painamista koskevaa suositusta tehostettiin edelleen vuonna 2010. Tämän on tarkoitus vähentää estokynnystä ja lisätä elvytyksen onnistumista.

tutkimus

Ruotsissa kansallisia elvytyssuuntaviivoja tarkistettiin vuosina 2006, 2011 ja 2016 pelkästään rintakehän painallusten suhteen vaihtoehtona yhdistetylle elvytykselle. Tutkimusryhmä, jota johtaa Dr. Gabriel Riva Tukholman Karolinska-instituutista tutkii parhaillaan muutettujen ohjeiden vaikutuksia 30 päivän eloonjäämiseen sairaalan ulkopuolella olevissa sydänpysähdyksissä. Tarkkailujakso pidensi vuodesta 2000 vuoteen 2017, uhrien määrä oli 30445. Heistä 40 prosenttia ei saanut ensiapua, 39 prosenttia sai yhdistetyn elvytyksen, joka koostui rintakehän paineluista ja ilmanvaihdosta, ja 20 prosenttia pelkästään sydänpuristuksesta. Tutkijat ottivat tiedot Ruotsin elvytysrekisteristä.

arviointi

Riva ja tiimi tutkivat kolme ajanjaksoa ruotsalaisen suuntaviivamuutoksen mukaan: 2000-2005, 2006-2010 ja 2011-2017.

  • Vuosina 2000–2005 ennen ambulanssin saapumista ensiapua saaneiden uhrien määrä oli 40,8 prosenttia. Vuosina 2006--2010 osuus nousi 58,8 prosenttiin ja vuosina 2011--2017 68,2 prosenttiin.
  • Perinteisillä yhdistetyillä elvytystoimenpiteillä elvytettyjen lukumäärä oli 35,4 prosenttia vuosina 2000-2005. Se nousi 44,8 prosenttiin vuosina 2006-2010 ja laski 38,1 prosenttiin vuosina 2011-2017.
  • Ainoastaan ​​rintakehän puristuksia saaneiden uhrien määrä oli 5,4 prosenttia vuosina 2000-2005. Vuosina 2006--2010 luku nousi 14 prosenttiin ja viime kaudella 30,1 prosenttiin.
  • 30 päivän eloonjäämisaste nousi kolmen ajanjakson aikana:
    o 3,9–6,0–7,1 prosenttia potilailla, jotka eivät saaneet lainkaan ensiapua,
    o 9,4 - 12,5 - 16,2 prosenttia potilailla, joilla on tavallinen elvytys ja
    o 8–11,5–14,3 prosenttia pelkällä rintakehän painalluksella.

Johtopäätös

Ruotsalainen tutkimus vahvistaa, että maallikkopelastajien antama ensiapu on parempi kuin ei antaa ensiapua lainkaan. Tämä pätee myös, jos rintakehän puristukset tehdään ilmanvaihtoa. Vaikka tavallinen elvytys liittyy suurimpaan eloonjäämisasteeseen, eloonjääminen on suurempi pelkästään sydämen puristuksella kuin ilman elvytystä. Tutkimusjakson aikana potilaiden määrä, jotka elvytettiin vain rintakehän paineluilla, kasvoi kuusi kertaa. Menestyksestä huolimatta kolmasosa sydämenpysähdyksestä kärsivistä potilaista ei saanut minkäänlaista ensiapua. On välttämätöntä parantaa tätä tutkimuksen tekijöiden mukaan.

Lisäksi on tehtävä lisätutkimuksia siitä, onko kompressointilaadulla merkitystä elvytyksen onnistumisessa ja mitä vaikutuksia ensiaputapojen muutoksilla on potilaan neurologisiin tuloksiin.

!-- GDPR -->